Ergonomia ja fyysinen työkuormitus sosiaalialalla
Sosiaalialan asiakastyö tapahtuu useimmiten toimistoissa, virastoissa, laitoksissa tai asiakkaiden kotona. Silloin haitallisen fyysisen kuormituksen esiintyvyyteen vaikuttavat, työtehtävät, työtilanteet ja työympäristö.
Nostot ja siirrot
Sosiaalialalla tehdään monenlaisia fyysisesti kuormittavia töitä ja tehtäviä, kuten nostamista, kantamista, siirtoja tai kannattelua. Oman työkyvyn tukemiseksi on tärkeää välttää asiakkaan/potilaan nostamista käsivoimin ja pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa. Työtä voidaan keventää ja tehdä turvallisemmaksi apuvälineiden käytöllä ja oikealla nosto ja siirto tekniikalla.
Asiakkaan apuvälineiden tarve on tärkeää kartoittaa palvelutarpeita arvioitaessa. Vammais- ja vanhuspalvelulain tai asetuksen lääkinnällisestä kuntoutuksesta myötä on määritelty kriteerit asiakkaille hankittavista apuvälineistä. Tällöin apuvälinehankinnan perusteluina ovat asiakkaan tarpeet, jotta hän suoriutuisi päivittäisistä toiminnoista mahdollisimman itsenäisesti. Samalla hankitut apuvälineet vähentävät avustajien työkuormitusta. Vaikka asiakas ei em. lakien ja asetusten perusteella olisi oikeutettu apuvälineisiin, saattaa niille kuitenkin olla tarvetta. Tällaisissa tapauksissa on hyvä tarkistaa, onko työntekijöiden mukana kuljetettavista apuvälineistä hyötyä asiakkaan avustustehtävissä.
Nostojen suunnittelu on tärkeää huomioida nostoympäristö, nostokorkeus, avustajien määrä ja tarvittavat apuvälineet. Huoneiden, WC- tai suihkutilojen suunnittelussa pitää huomioida riittävä tila ja apuvälineiden käyttö, joilla voidaan vähentää avustustyön fyysistä kuormitusta. Esimerkiksi koti- tai vammaispalveluyksiköissä työskentelevät avustavat päivittäin asiakkaista esim. lääkehoidossa, elektronisten laitteiden käytössä, pukeutumisessa, peseytymisessä ja liikkumisessa.
Nostossa ja siirrossa on tärkeä hyödyntää avustettavan omia voimavaroja. Tarvittaessa avustamiseen käytetään nostolaitetta. Nostamiseen ei ole lakisääteisiä raja-arvoja, mutta tutkimukset osoittavat, että jatkuva yli 15 kg:n taakkojen nostaminen altistaa selkävaivoille.
Perusperiaate: vältä nostoa, aktivoi tai tarvittaessa liu’uta asiakasta/potilasta
- Älä nosta, vaan liu’uta ja rullaa asiakasta/ potilasta
- Anna asiakkaan/potilaan käyttää jäljellä olevaa toimintakykyään
- Apuvälineet keventävät avustamista
- Seisomanojanostin on parempi ratkaisu kuin kahden hoitajan tekemä käsin avustaminen
- Ota katto- tai liinanostin käyttöön, kun asiakkaan/potilaan jalat eivät enää kanna
Esimerkkejä avustustyötä keventävistä ratkaisuista:
- Avustajan tulisi pystyä liikkumaan vuoteen molemmin puolin
- Sängyssä tai muissa kalusteissa tulisi olla pyörät, jotta ne olisivat helposti siirrettävissä
- Pyörätuolille tai muille apuvälineille tulisi olla liikkuma- ja kääntymistilaa
- Avustettavan tarttumista ja asennon hallintaa helpottavia tukikahvoja tulisi olla riittävästi, sillä ne helpottavat myös avustajan toimintaa
Kotikäynteihin saattaa liittyä paljon liikkumista paikasta toiseen. Liikkumistavasta riippuen tämä voi aiheuttaa ylimääräistä kuormittuneisuutta työntekijöille. Pitkissä kävely-, pyöräily- tai automatkoissa on huomioitava matka-aika ja siihen liittyvät vaihtelut. Esimerkiksi sääolosuhteet tai liikenteen ruuhkat voivat aiheuttaa muutoksia aikatauluihin. Työaikojen ja tapaamisten suunnittelussa on hyvä huomioida tietynlainen joustavuus, jotta sovitut tapaamiset ovat käytännössä mahdollista toteuttaa.
Esimerkkejä sosiaalialan fyysisistä kuormitustekijöistä
- Työmenetelmät: Ergonomiaosaaminen ei ole riittävää
- Työasennot: Asiakkaiden siirrot ahtaissa tiloissa, staattinen tietokonetyöskentely istuen
- Työ on fyysisesti raskasta: Toimintarajoitteisten henkilöiden avustaminen
- Työssä vaadittu tarkkaavaisuus: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi ja ergonomiaosaaminen
- Työvälineet: Tarvittavia apuvälineitä ei ole käytössä
- Työympäristön ominaispiirre: Kotikäynti hissittömään kerrostaloon, tilat eivät ole esteettömät (esim. WC ja peseytymistilat)
- Työyhteisön ominaispiirre: Ergonomiaosaaminen vaatii kehittämistä, asiakkaan toimintakyvyn arviointia ei tehdä säännöllisesti
- Palautumisen haasteet: Työvuorosuunnittelun puutteet, kiire ja vähäiset tauot sekä palautuminen vapaa-ajalla