Eettinen kuormitus sosiaalialan työssä
Eettistä kuormitusta hoitotyössä syntyy esimerkiksi, kun työntekijä joutuu toimimaan omien arvojensa vastaisesti tai hän ei tiedä, miten hänen tulisi toimia oikein. Sosiaalialalla töitä tehdään muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa saattaa ilmetä ennalta arvaamattomia tilanteita.
Työssä ratkaistaan asiakkaiden elämän ongelmatilanteita sekä edistetään hyvinvointia ihmisten ja rakenteiden parissa työskentelemällä. Ihmisoikeudet ja ammattieettiset periaatteet ohjaavat työtä. Työntekijät saattavat joutua myös eettisesti kestämättömiin tilanteisiin, joissa toimintakäytännöt voivat olla jopa lainvastaisia. Näissä tilanteissa on pohdittava ammattieettisestä näkökulmasta kysymystä oikeasta ja väärästä, oikeudenmukaisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja kohtuudesta.
Esimerkiksi sosiaalialan asiakastilanteissa voi olla useita eriäviä mielipiteitä työntekijöiden ja viranomaisten kesken siitä, mikä ratkaisu on asiakkaan edun mukaista, jotta hän saa tarvitsemansa hoidon, huollon ja avun. Työssään työntekijän tulee myös perustella moraalisiin valintoihin ja ammattietiikkaan liittyviä ristiriitoja.
Tyypillisiä eettisesti kuormittavia tilanteita terveydenhuoltoalalla:
- Asiakkaan/potilaan yleiset odotukset eivät vastaa saamiaan palveluja, mikä aiheuttaa hänessä tyytymättömyyttä
- Asiakkaan/potilaan hyvä arki voi olla ristiriidassa työntekijän näkemyksen kanssa
- Työntekijällä ei ole riittävästi aikaa asiakkaalle/potilaalle
Sosiaalialalla asiakastilanteet voivat olla vaativia ja työssä kohdattavien yksilöiden ja perheiden tilanteet vaikeita. Myötätuntostressi on emotionaalinen tila, joka syntyy yhteydestä traagisiin asioihin ja halusta auttaa ihmisiä, jakaa heidän todellisuuttaan. Jos myötätuntostressi pitkittyy eikä sille ole purkukanavia, saattaa kehittyä myötätuntouupuminen. Myötätuntouupumus voi ilmetä stressioireina, psykofyysisinä jännittyneisyyden tiloina tai joskus jopa fyysisenä sairautena. Työntekijän mieli voi täyttyä ihmisten kohtaloista takaumina, tai hän yrittää torjua mielestään henkisesti kuormittavat asiat.
Keskeisin keino emotionaalisen ylikuormittumisen ennaltaehkäisyyn työpaikalla on toimiva ja avoin, vuorovaikutuskulttuuri, jossa on luottamusta, avoimuutta ja keskinäistä kunnioitusta, ns. psykososiaalista turvallisuutta. Vuorovaikutuksen kehittämisen ja tunnetilojen käsittelyn kanavana voi toimia pienryhmä, jossa tutkitaan yhdessä, mistä myötätuntostressissä on kysymys. Työyhteisöissä, joissa tiedetään esiintyvän paljon vahvoja tunnetiloja, on hyvä tehdä pelisäännöt haastavien tilanteiden purkamista varten. Kuormitustilanteiden, toimintavaihtoehtojen ja niiden seurausten yhteinen pohtiminen voi sekä keventää eettistä kuormitusta että lisätä osaamisen jakamista työyhteisössä.
Ammattietiikka
Ammattietiikka ohjaa harkintavallan käyttöä sosiaalialan ammattihenkilön työssä. Ammattietiikkaan ja laillistetun ammattihenkilön toimintaan sisältyy myös työntekijän oma vastuu ylläpitää ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Eettinen harkinta on osa ammattikäytäntöä. Sosiaalialan ammattihenkilöillä on henkilökohtainen vastuu ammatinharjoittamisen yhteydessä tehdyistä eettisistä ratkaisuista. Eettinen keskustelu, päätöksenteko ja harkinta eivät ole vain yksittäisen työntekijän vastuulla, vaan pohdintaan ja ratkaisuntekoon on osallistuttava koko työyhteisön ja organisaation. Ammattietiikka on siten myös yhteisöllinen asia. Työntekijän ammattieettisistä velvollisuuksista on säädetty sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa.
Esimerkkejä ammattieettisesti kuormittavista tilanteista
Esimerkki 1
Työntekijän tulee kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeus ei ole kuitenkaan absoluuttinen. Asiakas saattaa olla niin vaikeassa elämäntilanteessa, että hänen kykynsä tehdä omia valintoja ja ratkaisuja voi olla puutteellinen. Sosiaalialan ammattihenkilö voi joutua tilanteeseen, jossa on pohdittava sitä, mihin rajaan saakka yksilöllä on oikeus kontrolloida omaa toimintaansa ja mihin rajaan saakka asiakkaalla on oikeus kieltäytyä esimerkiksi hänelle tarjotuista tukitoimista. Rajoittamistoimenpiteitä eri palveluissa voivat olla lastensuojeluun liittyvät pakkotoimenpiteet ja rajoitustoimenpiteet, kehitysvammalain-, päihdehoidon- ja vanhustenhuollon itsemääräämisoikeutta rajoittavat pakkotoimet. Käytännössä tällaisia rajoittamistoimenpiteitä voivat olla muun muassa yhteydenpidon rajoittaminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen, esineiden ja välineiden haltuunotto.
Esimerkki 2.
Laki edellyttää, että lapsen kiireelliseen sijoitukseen tai huostaanottoon ei tule ryhtyä ennen kuin on huolellisesti selvitetty, että lapsen turvallisuus ei ole sillä hetkellä tai vakiintuneesti muilla käytettävissä olevin keinolla ja tukitoimilla turvattu. Toimenpiteeseen ryhtyminen on eettisesti perusteltua, kun lapsen etu ja turvallisuus sitä ehdottomasti vaativat, eivätkö avohuollon tukitoimet ole riittäviä. Ammattihenkilölle kuuluu harkinta siitä, milloin välitön vaara tai vaarantumisen riski on ilmeinen ja milloin olosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen terveyttä ja kehitystä.