Fysikaaliset työympäristötekijät sosiaalialalla

Asiakkaan kotona ja joissakin vanhemmissa sosiaalialan laitoksissa lämpötilat saattavat nousta kesäaikaan korkealle tasolle, jos ilmastointi on puutteellista. Ilmastoinnin tehtävänä on ylläpitää sisätiloissa ihmiselle terveellistä ilmastoa huolimatta ulkoisen sään ja sisätiloissa tapahtuvan toiminnan vaihteluista. Ilmastoinnissa sisään puhallettava ilma ei saa osua huonetilassa työskenteleviin liian suurella nopeudella, koska silloin henkilö voi kokea epämiellyttävää vedon tunnetta.

Kuumassa, yli 28 °C:n lämmössä tehdään työtä muun muassa kylvetettäessä ja saunottaessa asiakasta. Kuumassa pintaverenkierto ja hikoilu lisääntyvät, mutta jos ilma on lisäksi kosteaa ja seisovaa, hien haihtuminen vaikeutuu. Tämän vuoksi elimistön lämpötila alkaa nousta ja elimistön toiminta häiriintyy, mistä voi olla haittaa terveydelle. Lämpöuupumus syntyy liiallisen hikoilun seurauksena syntyneeseen neste- ja suolavajaukseen. Kuumassa ympäristössä työskentelevät sekä ikääntyneet työntekijät ja henkilöt, joilla on korkea verenpaine, ovat suuressa riskissä altistua lämpöuupumiselle.

Työn vaarojen selvittämisessä täytyy huomioida kuumassa työskentely ja muistaa työn oikea organisointi eli työn tauotus, riittävä nesteen saanti sekä kiinnitettävä huomiota mahdollisuuteen vaihtaa vaatteet. Erittäin kuumassa työskentelevän tulee nauttia keskimäärin noin litra viileää vettä (10–15 °C) joka tunti. Hyvä muistisääntö on, että vettä tulee juoda 2–3 dl 15-20 minuutin välein. Runsaan hikoilun mukana elimistöstä poistuu suoloja, joten on tärkeää huolehtia lisäsuolan saannista. Lämpökuormitusta voidaan vähentää myös pesu- ja saunatilojen hyvällä suunnittelulla.

Sosiaalialalla joudutaan työskentelemään myös kylmässä esimerkiksi siirryttäessä työkohteesta toiseen talvella. Siirtyminen pyörällä tai kylmällä autolla vaatii työntekijältä oikeaa pukeutumista. Erityisesti pään suojaaminen on tärkeää, koska pään verisuonet eivät supistu kylmässä. Suojaamattoman pään kautta poistuu lämpöä huomattava määrä. Jalkineiden pintamateriaali tulee valita sään, käyttötarkoituksen ja -ympäristön mukaan. Pohjan lämmöneristävyys ratkaisee koko jalkineen lämmöneristävyyden, minkä vuoksi pohjan pitää olla huokoinen ja riittävän paksu sekä samalla pitävä liukkaalla säällä. Tarpeen vaatiessa kengissä on tärkeää käyttää liukuesteitä.

Heikko, epätasainen tai häikäisevä valaistus etenkin kulkuteillä, portaissa, risteysalueilla ja sisäänajo-ovien ympäristössä lisää tapaturmariskiä. Erityisesti asiakkaan kotona tapahtuvassa työssä on tärkeää varmistaa työtehtävän ja turvallisuuden vaatima valaistus. Myös yhteisöllisissä työtiloissa ja avokonttoreissa valojen kohdentaminen yksilöllisten tarpeiden mukaan on vaikeaa. Valon heijastuminen, häikäisy ja valon puute haittaavat työntekoa sekä lisäävät työntekijöiden väsymistä ja tapaturmavaaraa.

Heikko, epätasainen tai häikäisevä valaistus etenkin kulkuteillä, portaissa, risteysalueilla ja sisäänajo-ovien ympäristössä lisää tapaturmariskiä. Työntekijän mukana oleva taskulamppu on hyvä apu pimeässä. Käytännössä hyväksi valonlähteeksi on osoittautunut otsalamppu, joka mahdollistaa riittävän valon ja mahdollisuuden työskennellä molemmilla käsillä.

Sosiaalialan työssä melun lähteenäon usein ihmisten aiheuttama ääni. Jos päivittäinen melutaso ylittää 80 dB (A) arvon, tulee työnantajan tehdä riskien arviointi ja varata työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulosuojaimet.  Työntekijän tulee käyttää työnantajan antamia henkilösuojaimia ja varusteita annettujen ohjeiden mukaisesti.

Käytännössä kuulosuojaimien käyttö ei ole aina mahdollista sosiaalialan töissä, jossa vuorovaikutus ja puhuminen on osa hoitoa. Tällöin melutasoa pitää alentaa muilla menetelmillä, kuten huoneiden äänieristeillä, hoitotilanteiden oikealla sijoittelulla sekä pienemmällä ryhmäkoolla. Katon ja seinien materiaaleilla voidaan alentaa melun määrää.

Hyvän sisäilman tunnusmerkkeinä ovat oikea huonelämpötila, sopiva ilman kosteus, puhtaus ja raikkaus. Sisäilman laatuun vaikuttavat monet eri tekijät ja näistä tärkeimpinä kunnossa oleva rakennus sekä toimivat ilmanvaihto- ja lämmityslaitteet.

Huonon sisäilman aiheuttamat terveys­haitat ilmenevät erilaisina oireina ja sairauk­sina. Näitä ovat esimerkiksi hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytys, päänsärky, väsymys, kuumeilu ja hengitystieinfektiot sekä pit­käaikaissairaudet, kuten astma. Terveys­haittojen lisäksi huono sisäilma aiheuttaa epäviihtyvyyttä.

Työpaikan sisäilman laatuun vaikuttavat ongelmat yleisimmin liittyvät rakenteiden kosteus- ja homevaurioihin, erilaisiin epäpuhtauslähteisiin, puutteellisesti toimivaan ilmanvaihtoon tai epätyydyttäviin lämpöoloihin.

Yleisimmät sisäilmahaitat ovat

• tunkkaisuus ja epämiellyttävät hajut

• ilman epäpuhtaudet, kuten pölyt, allergee­nit, mikrobit ja kaasumaiset aineet

• veto ja puutteellinen ilmastointi

• liian korkea tai alhainen lämpötila

• ilman kuivuus tai liiallinen kosteus.

Työympäristön siisteys ja järjestys ovat viih­tyvyyteen ja myös pölyaltistumiseen vaikut­tavia tekijöitä. Avohyllyt, paperipinot, erilaiset koneet ja laitteet keräävät pölyä, ja puutteelli­nen siivous lisää altisteiden määrää. Pölyinen ilma voi aiheuttaa lievää epä­viihtyvyyttä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisia ter­veyshaittoja. Pöly voi aiheuttaa myös palovaaran. Säännöllinen siivous ja pölyä keräävien tekijöiden minimoiminen vähentävät altistu­mista ja pitävät sisäilman raikkaana.

Julkisissa tiloissa tupakointi on kielletty, mutta asiakas voi tupakoida kotonaan. Työntekijällä on oikeus savuttomaan työympäristöön; altistumista voidaan vähentää sopimalla asiakkaan kanssa, ettei hän tupakoi työntekijän ollessa hänen luonaan. Tupakansavulle altistuminen lisää vaaraa sairastua syöpätauteihin sekä sydän- ja verenkiertoelimistön ja hengityselinten sairauksiin.

Vesijohtojen tai viemäreiden vuodot ja veden roiskuminen sekä huono siivous lisäävät homeen kasvua. Hoitamattomat ilmastointi- ja ilmankostutuslaitteet voivat edistää homeen lisääntymistä. Kosteusvauriota on syytä epäillä, jos maa­lit hilseilevät tai kupruilevat rakennuksen sisä- tai ulkopuolella tai pintojen värit muut­tuvat, esimerkiksi parketti tummuu. Näkyvä homekasvu tai homeen eli maakellarin haju ovat selviä merkkejä kosteusvauriosta. Kos­teusvaurion korjausta varten on ensin selvi­tettävä vaurion aiheuttaja ja laajuus.

Pitkäaikainen altistuminen homeelle voi lisätä keuhkojen toimintojen pysyvän hei­kentymisen vaaran, joten homeen torjunta työtiloissa on perusteltua.