Biologiset työympäristötekijät sosiaalialalla
Sosiaalialalla voi esiintyä biologisia tekijöitä, kuten bakteerit, sienet (hiiva- ja homesienet), virukset ja alkueläimet (loiset). Ihmisistä toiseen tarttuvia biologisia tekijöitä voi esiintyä kaikenlaisilla työpaikoilla. Näiden aiheuttamia terveyshaittoja voidaan ennaltaehkäistä hyvällä ilmanvaihdolla, henkilökohtaisella hygienialla, siivouksella ja tarkoituksenmukaisilla suojavarusteilla.
Siivousvälineet puhdistetaan säännöllisesti ja etenkin silloin, kun suora kosketus mikrobivaaraan on tapahtunut. Biologisilla tekijöillä saastunut työvaatetus riisutaan lähdettäessä työskentelyalueelta ja säilytetään erillään muusta vaatetuksesta.
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan veriperäisille patogeeneille, joita on noin 30–40 erilaista, altistuu terveydenhuollossa noin kolme miljoonaa työntekijää vuosittain.
Vakavimpia biologisten tekijöiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat
- tartuntataudit ja niiden aiheuttamat epidemiat
- allergiset sairaudet
- myrkytykset
Altistumisen ennaltaehkäisyn edellytykset
- työnantajalla on riittävät tiedottyöpaikalla esiintyvien altisteiden ominaisuuksista ja vaarallisuudesta
- altistumisen luonteesta ja määrästä
- altisteisiin liittyvistä terveyshaitoista
- altistavien tekijöiden mahdollisista raja-arvoista.
- työterveyshuollon asiantuntijat neuvovat, ohjaavat ja antavat tietoa työpaikalla esiintyvistä terveysvaaroista ja -haitoista.
Lutikka eli seinälude (Cimex lectularius) on luteiden ylälajiin kuuluva syöpäläinen (eli se käyttää ravinnokseen verta, ihoa tai sen eritteitä). Lutikat viihtyvät huoneenlämmössä. Sen pesäpaikkana saattaa olla lemmikin koppi tai pesä, sillä se imee verta myös esimerkiksi kissoista, koirista, marsuista, kaneista ja linnuista.
Lutikka oleskelee päivisin vuoteissa, tapetin halkeamissa, taulujen ja ryijyjen takana, listojen raoissa ja muissa sopivissa piilopaikoissa. Sen huomaa parhaiten tummista ulosteläikistä olinpaikkojen lähistöllä. Lisäksi saattaa näkyä tyhjiä toukannahkoja ja munankuoria
Jos työntekijä havaitsee luteita, pitää asiasta kertoa työnantajalle, joka ilmoittaa asiasta heti isännöitsijälle tai vuokranantajalle tai ota suoraan yhteyttä torjunta-ammattilaisiin. Ensiapuna voit sumuttaa pyretroidipohjaisella torjunta-aerosolilla kaikki luteiden olinpaikat ja esimerkiksi huonekalut, joita ei mekaanisesti pysty kauttaaltaan puhdistamaan. Ilman yhteydenottoa ammattilaisiin ei ludeongelmasta kuitenkaan pääse kokonaan eroon.
Patjat sekä kankaiset huonekalut kannetaan ulos, jos siellä on pakkasta -15 – -17 °C, tai saunaan, jonka lämpötila on 60 °C. Vuodevaatteet kannattaa pestä 60 °C:n pesuohjelmalla tai viedä saman lämpöiseen saunaan pariksi tunniksi.
Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm:n pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.
Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen. Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin.
Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Yhteiset kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit levittävät täitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja kuoriutuessaan munasta täi löytää hyvällä onnella uuden isännän.
Päätäit löytyvät harvoin pelkästään silmin tarkastellen. Avuksi otetaan tiheäpiikkinen ns. täikampa, jolla hiukset kammataan valkoisen paperin päällä. Paperilta täit on helppo nähdä. Myös saivareiden näkeminen lähellä päänahkaa riittää päätäidiagnoosiin.
Täit pestään pois hiuksista permetriiniä tai malationia sisältävällä täisampoolla. Saivareiden poistoon käytetään tiheäpiikkistä täikampaa. Päähineet ja vuodevaatteet pestään 60-asteisessa vedessä pyykinpesuaineella. Pesua kestämättömät vaatteet ja esineet suljetaan muovipussiin kahdeksi viikoksi. Täit kuolevat sinä aikana. Myös pakastaminen yön yli tappaa täit. Lääkäriin hakeudutaan, jos itsehoito on toteutettu huolella mutta se ei ole auttanut.
Syyhypunkin aiheuttamaa tautia, syyhyä, esiintyy epidemioina 20–30 vuoden välein. Syyhypunkki tarttuu vain tiiviissä kontaktissa, usein sängyssä, lapsilla myös telmiessä ja painiessa. Perhepiirissä punkki voi siirtyä lapselta toiselle ja aikuiselle ja päinvastoin. Syyhypotilaan kättely on käytännöllisesti katsoen vaaratonta. Tartunta vuodevaatteiden tms. välityksellä on epätodennäköistä.
Kutina alkaa vasta 3–6 viikon kuluttua tartunnasta. Punkkeja on ihmisessä kerrallaan yleensä vain 10–30, joskus sitäkin vähemmän, mutta vanhuksilla lukumäärä voi nousta satoihin. Arvellaan, että kutina johtuu allergiasta punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Vaikka syyhypunkkeja on kerrallaan vähän, niitä ei onnistuta hävittämään raapimalla tai pesuja tihentämällä. Hoitoon tarvitaan syyhylääke.
Syyhypunkki sairaudet korvataan ammattitautina, kun työntekijän osoitetaan altistuneen asetuksessa mainitulle tekijälle siinä määrin, että se on voinut pääasiallisesti aiheuttaa sairauden eikä syynä sairauteen ole selvästi muu syy. Jos kyseessä ei ole ammattitauti, työnantajan työterveyshuollon palveluista solmima sopimus saattaa kattaa lääkekulut, mutta näissä tilanteissa keskustellaan erikseen työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.
Tuberkuloosi luokitellaan yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Pisaratartuntana leviävät tuberkuloosibakteerit voivat hoitotilanteissa siirtyä lähikosketuksessa henkilökuntaan. Tartuntatautilain mukaan perusteltu syy epäillä tuberkuloosia on pitkäaikainen tai toistuva oleskelu maassa, jossa tuberkuloosi on yleinen tai muu erityinen altistuminen tuberkuloosille.
Tartuntatautilain mukaan työnantajan on vaadittava työntekijältä luotettava selvitys siitä, ettei tämä sairasta hengityselinten tuberkuloosia, jos on perusteltu syy epäillä työntekijän sairastavan hengityselinten tuberkuloosia ja työntekijä on sellaisissa tehtävissä, joissa hengityselinten tuberkuloosin leviämisen seuraukset ovat tavanomaista vakavammat.
Tuberkuloosi korvataan ammattitautina silloin, kun tartunnan arvioidaan tapahtuneen todennäköisesti pääasiallisesti työssä. Yleensä ammattitaudin osoittamiseen riittää työssä tapahtunut altistuminen, jos tiedossa ei ole työn ulkopuolisia altistumistilanteita. (tyotapaturmatieto.fi)
Keinoja vaarojen torjuntaan tai vähentämiseen työpaikalla
Työntekijöiden altistuminen tulee estää, mutta jos se ei ole teknisesti mahdollista, se on vähennettävä niin pieneksi, kuin on tarpeen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Keinoina tässä ovat vaarojen torjunta siellä, missä altistumista ei muilla keinoin ole vähennettävissä.
- Pidetään altistuvien ja mahdollisesti altistuvien työntekijöiden määrä mahdollisimman pienenä.
- Suunnitellaan työmenetelmät ja tekniset torjuntatoimenpiteet siten, että vältetään biologisten tekijät
- Otetaan käyttöön yleiset suojelutoimenpiteet ja siellä, missä altistumista ei muilla keinoin voida välttää, henkilökohtaiset suojelutoimenpiteet.
- Hoidetaan hygienia niin, että ehkäistään biologisen tekijän siirtyminen tai vapautuminen vahingossa työpaikalta tai vähennetään sitä.
- Käytetään tartuntavaaran osoittavaa merkkiä ja muita asiaan kuuluvia varoitusmerkkejä.
- Laaditaan suunnitelmat sellaisten onnettomuuksien varalta, joihin liittyy biologisia tekijöitä.
- Tarkkaillaan työssä käytettyjen biologisten tekijöiden esiintymistä varsinaisen fyysisesti eristetyn tilan ulkopuolella, jossa tarkkailu on tarpeellista ja teknisesti mahdollista.
- Järjestetään työntekijöiden suorittama jätteiden kerääminen, varastointi ja hävittäminen sopivan käsittelyn jälkeen turvallisesti. Kun on tarkoituksenmukaista, käytetään tunnistettavia ja turvallisia säiliöitä.
- Järjestetään biologisten tekijöiden käsittely ja kuljettaminen työpaikan sisällä turvallisesti.
Vallitsevan käsityksen mukaan tartunnat leviävät tavallisimmin kosketuksen kautta eli käsien välityksellä. Käsihygieniaa ovat ne toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään mikrobien siirtymistä henkilökunnan käsien välityksellä potilaasta tai asiakkaasta toiseen, henkilökunnasta potilaaseen ja ympäristöstä potilaaseen tai henkilökuntaan.
THL:n ohjeen mukaan kädet pestään ennen desinfiointia vedellä ja saippualla vain silloin, kun ne ovat näkyvästi likaantuneet tai mahdollisesti tahriintuneet eritteillä. Muissa tilanteissa käytetään alkoholipohjaisia käsidesinfektioaineita. Desinfektioainetta hierotaan riittävä määrä kauttaaltaan käsiin ja annetaan kuivua.
Käsien kontaminoitumisen estämiseksi työntekijän tulee käyttää joko steriilejä tai tehdaspuhtaita suojakäsineitä hoitotilanteen ja -toimenpiteen mukaan. Käsineiden käytön periaatteet:
- Käytä käsineitä, kun on riski kontaminoitua eritteillä.
- Poista käsineet potilaan hoidon jälkeen.
- Käytä samoja käsineitä vain yhden potilaan hoidossa.
- Vaihda käsineet, mikäli siirryt saman potilaan hoidossa likaisesta puhtaaseen.
- Älä pese äläkä desinfioi käsineitä.
Kynnet tulee pitää lyhyinä, eikä tekokynsiä tule käyttää hoitotyössä lainkaan. Sormukset ja kellot tulee ottaa pois työajaksi, sillä ne estävät käsihygienian kunnollisen hoitamisen. Tautien leviämisen vaaraa voidaan pienentää omaksumalla aseptinen työjärjestys: hoitotyö suunnitellaan niin, että edetään vaiheittain puhtaasta likaiseen.
Terävien esineiden turvallinen käyttö edellyttää seuraavia:
- Tapaturmia ehkäistään ennalta.
- Lisätään tietoisuutta biologisista vaaratekijöistä.
- Sovitaan menettelytavat tapaturman varalta.
- Työtekijät perehdytetään ja koulutetaan turvalliseen työvälineiden käyttöön.
- Huolehditaan, että työympäristö on turvallinen, ja rokotussuoja on hoidettu.
- Käytettyjä neuloja ei hylsytetä.
- Täytetään särmäisjäteastiat korkeintaan 2/3, ja astiat sijoitetaan lähelle työntekopaikkaa.
- Tapaturmista ja vaaratilanteista tehdään viipymättä ilmoitukset työnantajalle.
- Tapaturmat tilastoidaan ja tilastoja käsitellään työsuojelun yhteistoiminnassa.
- Huolehditaan, että ensiapu on saatavilla.
- Ketään ei syytetä tapaturman johdosta
- Jos työolosuhteissa on verikontaktin vaara, työterveyshuollon tulee työpaikkaselvityksessä antaa asianmukaisia työskentelytapa- ja suojautumisohjeita.
- Henkilökunnalla on oltava saatavilla kirjalliset ohjeet siitä, miten menetellään tapaturmatilanteissa.
- Määräaikaistarkastuksissa on selvitettävä esiintyneiden verikontaktien määrä ja laatu.
- Huolehditaan henkilöstölle tiedottamisesta ja henkilöstön perehdyttämisestä työterveyshuollon asiantuntemuksen avulla..
- Varmistetaan, että käytössä on toimiva järjestelmä pistotapaturmien ja veritartuntavaaraa aiheuttaneiden roiskeiden systemaattiseksi kirjaamiseksi.
- Työmenetelmiä tarkastellaan jatkuvasti ja kriittisesti tavoitteena turvallisuuden parantaminen.
Työnantajan on pidettävä luetteloa vaaraluokkiin III ja IV kuuluville biologisille tekijöille työssään altistuvista työntekijöistä. Luettelosta on käytävä ilmi tehdyn työn laatu, biologinen tekijä, sekä tiedot altistumisesta, onnettomuuksista ja vaaratilanteista.
Luetteloa on säilytettävä vähintään 10 vuotta altistumisen jälkeen. Valtioneuvoston päätöksessä erikseen määritellyissä tapauksissa luetteloa on kuitenkin säilytettävä 40 vuotta viimeisen tiedossa olevan altistumisen jälkeen.
Sosiaali- ja terveysala on naisvaltainen ala, joten raskaudensuojeluasetus on tärkeä huomioida riskien arvioinnissa. Asetuksessa korostuu altisteet, joilla on terveyttä vaarantava vaikutus raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille. Asetuksessa on lueteltu fysikaalisia tekijöitä ja työn kuormittavuustekijöitä. Työnantajan pitää ryhtyä yksilöllisiin toimenpiteisin, jotta työntekijään kohdistuva riski poistetaan.