Hyviä käytänteitä yhteisen työpaikan työsuojelun yhteistoimintaan
On mahdollista, että työnantajan vastuu kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Kun organisaation koon ja eri yhteistyötahojen määrän kasvaessa epäjärjestys pyrkii lisääntymään, johdolta vaaditaan enemmän systemaattisuutta ja osaamista työturvallisuuden johtamisessa. Uusien toimintamallien käyttöönotto edellyttää vanhasta luopumista ja uusia toimintatapoja voidaan löytää kokeilemisen kulttuurin kautta.
Yhteinen työpaikka ja yhteisten vaarojen torjunta eivät ole vielä käsitteinä selkeitä työpaikkojen toimijoille. Useilla aloilla ei tunneta näitä käsitteitä. Koska kaikki työpaikat ovat käytännössä yhteisiä työpaikkoja jo nyt, on tärkeää lisätä erityisesti työnantajien ja heitä edustavien esihenkilöiden tietoisuutta käsitteistä, vastuista ja rooleista sekä yhteistyövelvoitteista ja -malleista.
Sen työnantajan, jolla on kehittynein turvallisuuskulttuuri, tulisi tunnistaa millä tasolla puhutaan ja mukauttaa sitä yhteistyökumppaneille sopivaksi. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävällä työnantajalla on yleensä eniten osaamista, jolloin saatetaan puhua liian vaikealla tasolla yhteistyökumppaneiden kanssa.
Yhteisellä työpaikalla toimivat lakisääteiset työsuojelutoimikunnat, jotka tekevät yhteistyötä eri tahojen kanssa. Toimikunnat hoitavat prosessien ohjaamista ja seuraavat trendejä ja asiankulkuja isossa mittakaavassa makrotasolla. Perustyö työsuojelutoimikunnassa kaikkien toimipaikkojen edustajien kanssa on tärkeää, sillä kun yhteistyö on tiivistä, on mahdollisiin ongelmiin helpompi puuttua.
Yhteisellä työpaikalla tarvitaan myös aktiivista työtä mikrotasolla koko työyhteisön kanssa. Tämä pitää sisällään kaikkien (myös eri työnantajien) työntekijöiden aktivointia ja kannustamista aloitteellisuuteen, toimintojen läpinäkyvyyttä ja asioiden aitoa eteenpäin vientiä arjessa. Yhteisellä työpaikalla voi olla nimettynä myös esimerkiksi yksiköiden turvallisuusvastaavat sekä erilaisia yhteistyöryhmiä, joissa on edustajia eri toimijoilta.
Yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävät sopimukset, selkeät pelisäännöt ja toimintatavat, yhteiset palaverit sekä mitattavat suureet ovat tärkeässä roolissa, samoin kuin niiden rinnalla jalkautuminen tarkastelemaan asiaa myös käytännössä. Myös alihankkijat ovat usein aktiivisia turvallisuusasioissa. Kun hankintasopimuksissa ja kilpailutuksissa huomioidaan myös työturvallisuusasiat, ne asettavat rajoja ja vaatimusmäärittelyitä käytännön tasolla. Yhteisiä vaatimuksia alueella työskentelemiseen voivat olla esimerkiksi alueturvatentti, työturvallisuuskortti, tulityökortti sekä vakioidut käytännöt liikkumisesta, suojavarusteista, työvaatteista ja liikenneturvallisuudesta. Myös vierailijoille voi olla omat vaatimuksensa.
Yksityisellä palvelualalla työvoiman saatavuus, kielten ja kulttuurien moninaistuminen, asiantuntijuuden ja osaamisvaatimusten kasvu, automatisaation lisääntyminen ja sosiaalinen vastuullisuus ovat työelämän muutosilmiöitä, jotka vaikuttavat myös työsuojeluyhteistyöhön.
Yksityiset palvelualat ovat nostaneet esille seuraavia yhteisen/yhteisten vaarojen työpaikan hyviä käytänteitä:
- Lakisääteiset työsuojelutoimikunnat, joilla on yhteistyötä eri tahojen kanssa. Toimikunnat hoitavat prosessien ohjaamista ja hiomista, katsovat trendejä ja asiankulkuja isommassa mittakaavassa ja seuraavat niitä makrotasolla.
- Lisäksi tarvitaan aktiivista työtä mikrotasolla koko työyhteisön kanssa: työntekijöiden aktivointia ja kannustamista aloitteellisuuteen, toimintojen läpinäkyvyyttä ja asioiden aitoa eteenpäin vientiä arjessa.
- Paikallisia ja asiakaskohtaisia hyviä käytäntöjä voidaan kehittää valtakunnalliseen suuntaan.
- Turvallisuuskävelyilläon parhaimmillaan kaikki yhteisen työpaikan toimijaryhmät mukana ja samassa yhteydessä on mahdollista opettaa turvallisuutta.
- Turvallisuushavainnoilla on tärkeä rooli myös turvallisuuden tuomisessa keskusteluun.
- Työturvallisuuskorttikoulutusten osalta hyödynnetään etätoteutusmahdollisuutta.
- Kommunikaation ja viestinnän rooli esimerkiksi vastuiden selkiyttämisessä on tunnistettu.
- Kommunikaatiota eri organisaatiotasojen välillä on lisätty ja sitä varten on käytössä omia foorumeita.
- Nykyään ajatellaan, että tiedon kulku on työyhteisössä tapahtuvaa keskustelua aiemman yhdensuuntaisen tiedonkulun sijaan. Kanavia tiedonvälittämiselle on useita, mutta isossa roolissa ovat tiimipalaverit ja asiakaspalaverit, joiden kautta tieto ja palaute kulkee suoraan.
- Yhteisöllisyys niin työntekijä-työnantaja kuin myös tilaaja-työntekijä tilanteissa on tärkeää ja se tulee huomioida erityisesti etä- ja projektityyppisessä työssä sekä eri kielten välillä. Keinoina ovat mm. osallistaminen keskustelujen ja palaverien kautta, yhteiset tilaisuudet ja asian huomioiminen viestinnässä.
Työturvallisuuskeskuksen toimialakohtaista aineistoa yhteisten vaarojen torjuntaan
Teollisuudessa työvoiman saatavuus, koulutustarpeiden muutos ja siihen vastaaminen, ympäröivän yhteiskunnan pysyminen mukana muutoksessa, uudet tuotantotavat, alihankinnan ja palveluliiketoiminnan ja automatisaation lisääntyminen ovat työelämän ilmiöitä, jotka haastavat myös työsuojeluyhteistyön käytänteitä.
Teollisuuden työpaikat ovat tuoneet esille seuraavia yhteisen/yhteisten vaarojen työpaikan hyviä käytänteitä:
- Yhteiset vaatimukset alueella työskentelemiseen, esim. alueturvatentti, työturvallisuuskortti, tarvittaessa tulityökortti sekä vakioidut käytännöt liikkumisesta, suojavarusteista, työvaatteista ja liikenneturvallisuudesta (myös alueen ulkopuoliset työmatkat). Myös vierailijoille omat vaatimukset.
- Alueen yrityksillä oma yhdistys, jolla on aktiivisesti kokoontuva turvallisuusryhmä. Ryhmä järjestää alueelle yhteisiä koulutuksia (esimerkiksi Työturvallisuuskeskuksen kanssa) ja urakoitsijainfoja, käy läpi tapaturmista opittua, käy vapaamuotoista keskustelua, sekä toimii asiantuntijaverkostona, jota voi hyödyntää ongelmatilanteisiin ratkaisuja etsittäessä.
- Yhteisöllisyys tulee siitä, että asioista keskustellaan ja tehdään yhdessä. Tähän mahdollisuuksia tarjoavat arkinen kanssakäyminen, yhteiset taukotilat, yhteiset tapahtumat ja messut, alueen yritysten yhteinen yhdistys sekä palaverit eri toimijoiden kesken.
- Tiedonkulkuun käytössä sähköpostilistat, viestiyhteisöt, väestöhälyttimet ja tekstiviestit, mutta virallisena tiedonkulkukanavana alueen oma sovellus, josta löytyy kaikki tärkeä tieto, ja jonka kautta yritykset voivat jakaa kaikkia koskevaa tietoa alueen yrityksille ja urakoitsijoille.
- Useamman toimijan yhteistyöprojekteissa säännölliset palaverit ovat tärkeä tiedonkulkukanava ja niissä tieto kulkee myös epämuodollisesti molempiin suuntiin.
- Teknisinä ratkaisuina tiedonkulkuun eri toimijoiden välillä muun muassa sähköinen tietoalusta projektikokousten muistioille ja liitteille, Teams-kanavat sekä etäpalaverit silloin, kun ei ole tarvetta nähdä asioita paikan päällä. Kehitetty myös palvelu etäkoeajoihin, jota voidaan hyödyntää myös ennakkoon esimerkiksi ulkomailta tulevien asentajien kanssa asennustöiden suunnittelun osalta.
Työturvallisuuskeskuksen toimialakohtaista aineistoa yhteisten vaarojen torjuntaan
Kuljetus- ja logistiikka-alalla työvoiman ikääntyminen, ajoneuvojen sähköistyminen, eri autonomian tasot ajoneuvoissa, automatisaatio ja uudet järjestelmät, kuljettajien turvallisuus liikenteessä ja tauoilla sekä etätyön lisääntyminen luovat omat haasteensa myös työsuojeluyhteistyölle.
Kuljetus- ja logistiikka-alan työpaikat ovat tuoneet esille seuraavia yhteisen/yhteisten vaarojen työpaikan hyviä käytänteitä:
- Yhteistyökumppaneiden kanssa sopimukset, selkeät pelisäännöt ja toimintatavat, yhteiset palaverit sekä mitattavat suureet ovat tärkeässä roolissa ja niiden rinnalla jalkautuminen tarkastelemaan asiaa myös käytännössä. Alihankkijat ovat nykyään aktiivisia turvallisuusasioissa, joten myös heidän näkemyksiänsä kannattaa kuunnella.
- Toimipaikoilla käytössä esimerkiksi turvallisuuskävelyt, työturvallisuustarkastukset yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa, auto- ja kuljettajapuolella vuosittainen ”quality control”, tuleville sopimuskuljettajille perehdytys ja sähköinen tentti, poikkeamaraportointi, alkolukot autoissa, Elmeri, 5S, ja kameravalvonta on todettu toimiviksi ja turvallisuuttaa lisääviksi tekijöiksi.
- Perustyö työsuojelutoimikunnassa kaikkien toimipaikkojen edustajien kanssa koetaan tärkeäksi, sillä kun yhteistyö on tiivistä, on mahdollisiin ongelmiin helpompi puuttua.
- Vastuuprosessit on kuvattu järjestelmiin: lähettäjä ja suorittaja tarkastelevat yhdessä koko prosessia työturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi.
- Oikeat prosessit ja työkalut tiedon kulkuun. Kuljetusprosessissa kaikki ovat samassa järjestelmässä ja näkevät saman tiedon.
- Integroidaan eri toiminnassa olevat järjestelmät yhteen järjestelmään (esimerkiksi yöllä autoja huoltavien ja siivoavien toimijoiden toiminnanohjausjärjestelmät).
- Panostetaan kuljettajien perehdytykseen ja koulutukseen enemmän, koska he kohtaavat eniten muiden työnantajien työntekijöitä ja ovat siten eniten yhteisillä työpaikoilla.
- Arvopohjan kautta johtaminen on tärkeää: kaikilla sama arvo, jokaisella on omat tehtävät.
Työturvallisuuskeskuksen toimialakohtaista aineistoa yhteisten vaarojen torjuntaan
Kuntien ja hyvinvointialueiden sekä seurakuntien työpaikoilla on havaittavissa useita myös työsuojeluyhteistyötä haastavia muutostrendejä: työvoiman saatavuus, nuorten työntekijöiden työhyvinvointi, ulkomaalaisen työvoiman kasvu, osaamisvaatimusten muutos, etätyön yleistyminen ja toisaalta kasvokkaisten kohtaamisten merkityksen korostuminen. Myös alan rahoituksen niukkeneminen, asiakkaiden tietoisuus oikeuksistaan, palveluiden etä- ja lähituotannon tasapainon hakeminen ja väestön ikärakenteen muutos ovat alan työelämään vaikuttavia ilmiöitä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden työpaikat ovat tuoneet esille seuraavia yhteisen/yhteisten vaarojen työpaikan hyviä käytänteitä:
- Kaksitasoinen työsuojeluorganisaatio on onnistunut käytänne:
- 1. taso: työsuojelutoimikunta ja yhteistyötoimikunta (”strateginen taso”)
- 2. taso: toimialueella yhdistetty työsuojelu- ja yhteistyötoimikunta (”operatiivinen taso”)
- Työsuojelutoimikuntatyön lisäksi hyvinä koetaan viikoittaiset tapaamiset työsuojelupäällikön ja -valtuutetun välillä. Käytössä myös esimerkiksi yksiköiden turvallisuusvastaavat, jotka ovat esihenkilöiden oikea käsi turvallisuusasioissa, sekä useita erilaisia ryhmiä, joissa on edustajia eri toimijoilta.
- Tärkeinä koetaan myös säännölliset yhteistyöpalaverit yhteistyökumppaneiden kanssa, turvallisuuskävelyt yksiköiden sisällä yhteistyökumppaneiden edustajien kanssa, yhteisistä vaara- ja poikkeamatilanteista keskustelu ja niistä oppiminen sekä turvallisuuskierto, jossa eri ammattiryhmien henkilöt tarkastelevat työstä tiettyä teemaa. Turvallisuusasioita tuodaan myös arkipäivän keskusteluun.
- Hankintasopimuksissa ja kilpailutuksessa huomioidaan työturvallisuusasioita, jolloin ne asettavat rajoja tai vaatimusmäärittelyitä käytännön tasolla. Vastuiden selkiyttämiseksi on myös esimerkiksi nimetty yksi yhteistyökumppanikohtainen vastuullinen ostaja.
- Yhteisiä perehdytyksiä järjestetään samalla työpaikalla toimivien tahojen uusille työntekijöille sekä vapaaehtoisille toimijoille.
- Koulutuksia ja pelastusharjoituksia eri toimintoihin liittyen järjestetään säännöllisesti siten, että alueen eri toimijoiden edustajat voivat osallistua. Työturvallisuuskorttikoulutusta on toteutettu myös siten, että osallistujina oli työyhteisö yhteistyökumppanin taholta.
- Työtapaturman jälkeen on työstetty prosessikuvausta, jossa on huomioitu sekä juridinen prosessi että tunnelähtöinen prosessi eri toimijoiden kanssa.